Minjaana

Eipä tainnu nuo ilmat lämmetä todellakaan. Aamulla puol seittemän aikaan mittari näytti -29. Nyt paistaa niin komeesti taas aurinko, et eikhän se siitä taas lämpene.

Syy tuohon aikaan ylhäällä oloon on lämpöpumppu. Juu-u! Taas. Tällä kertaa oli tarkotus et asentaja tulee siirtää sisä- ja ulkoyksikön siihen paikkaan mihin ne alkuperäsessä suunnitelmassa piti sijottaa. Mä sanoin jo viimeviikolla isännälle, et mä en tähän soppaan enää sotkeu. Saa ite olla paikalla kattomassa, et homma tulee tehtyä oikein. Ja näinhän se oli sitte eilettäin itekki aatellu. Sanoi vaan et asentaja tulee seittemän aikaan. Siis piti munki nousta sitte aikasin ylös.

Joku asentajien pomo sielt sitte tuli. Sitä varten siirreltiin vähä olohuoneessa huonekaluja, jotta mahtuvat vaihtaa tapettia sun muuta touhuamaan. Isäntä tuli siinä niitten puhellessa sitte järkiinsä ja otti tarjotun hyvityksen, ja pumppu jää siihen missä se nyt on. Munkin mielipidettä hyvityksen otosta kysyttiin, mut enpä ihan piruillessaankaan ottanu mitään kantaa koko asiaan.

Ensinnäki ois ollu iso homma ruveta korjaa sisäseinä entiselleen, vaihtaa tapetit keskelle seinää, ainaki kaks vuotaa. Sit ulkopuolella ois joutunu maalaan yhen laudan ehkä samalla värillä mitä se nyt on, mut erivärinenhän siit ois tullu kummiski. Ohan tuo maali ollu seinässä jo reilut 10 vuotta, aurinko värittäny vähä uudelleen. Eikä se tapettikaan olis niin samanvärinen ollu. Samaa tapettia kyl löyty varastomme kätköistä, mut aikahan vähä haalistaa värejä.

Eli lopputuloksena saatiin hyvityksenä vähä rahaa ja ulkoyksikölle viel suoja. Mä oon tyytyväinen tähän ja siltä se isäntäkin vähä vaikutti. Pumpun voi siirrättää sit myöhemmin jos rupee remontoimaan ite.

Käsitöistä sen verran, et sain Kuopuksen siilin pohjan valmiiksi tuossa aamusta. Valkonen lapanen, jossa on peukun kohdalla vaan reikä ja ranne osa raitanen. Päättelin sitä vielä kun Kuopus jo laitto vaatteita päälle lähtöä varten ja kun oli ovella menossa, ni sain homman tehtyä ja laitoin lapasen reppuun, joten kuva jäi ottamati.  

Toiveissa olis vahvasti, että talavi olis jo taittumassa kevään puolelle. On niin ihana keli taas tuola ulukona. Käytiin Kuopuksen ja Rimpsutin kanssa pieni kävelylenkki. Arska pollottaa pilivettömältä taivaalta ja eipä sielä juuri tuulen hiventäkään tuntunu. Pakkasta sellaset -10 kuitenki. Aika sopivasti. Autotallin edustalta on jo lumi lähteny sulamaan. Pieni kapee rantu asfalttia on jo oven vierellä näkösällä. Samaten etukuistin portaat on jo lumettomat. Aikas lämpimästi se tuo aurinko paisteliki.

Kuopus kyseli aamulla jotain vanhaa lapasta. Sanoin, et ohan sielä net sinun peukalosta jyrsityt, mihinkäs niitä? Tekevät kuulemma koulussa jonku siilin, eikä halunnu ottaa omiansa, niille kun on kummiskin vielä pari olemassa. Aattelin sitte tehä pojalle ihan uuden lapasen siiliä varten. Väritoive tuli heti. Valkonen sen on oltava ni tulee hyvä siili. Otin sitte kaikki jämä seiskaveikat ja tikutin niistä raitasen varren. Käsiosa tulee sitte valkosesta, sitäki ehin jo vähä alotella. Mietin täs vielä tarviskohan se siili peukaloo ollenkaan…

Toisilla puikoilla on isännälle villasukat. Toinen on jo valmis ja toisessa alkais kantapään teko. Näihinki vartta tikuttelin jämälangoista. Isännällä vaan on niiiiin mahottoman iso jalakaterä. Kenkä on 46, ellei jopa 47!!! Saapa nähä tuleeko pojalla yhtä isot kintut.

Nyt on lomat tai oikeemmin vapaapäivät lusittu hetkeksi. Kaks yötä pitäs tänää lähteä urakoimaan töihin, sit ois taas vapaata. Eilettäin ajelin pohjosesta kotiin ja oli kaunis ilma aikalailla Tervolaan asti. Sitte alko pilvistymään ja yllättäin tänään SATAAKIN LUNTA! Voi sun siunaama sentään!

Tässäpä lupaamani kuva vauvan kastelahjapakettiin menevistä tavaroista. Kuvassa näköjään näkyykin sukkien eri valkoinen sävy kuin slipoverissa. Hassua! Ostin nimittäin valkoista Woolia ja sävykoodi oli molemmissa kerissä sama, mutta sävy on kyllä eri. Sukat on enemmän luonnonvalkoset ku vitivalkoset. Luonnossa sävyero ei näkynyt ihan noin selvästi. Onneksi.

Paistoi siellä pohjosessa onneksi sentään aurinkokin. Ja luntakin oli riittävästi. Parina päivänä käytiin hiihtämässä. Ja kyllä siellä auringossa myös kevättä enteili. Ainakin tippuvat räystäät.

Lapset jäi vielä loppuviikoksi mummolaan ja tulevat sitten mun pikkusiskon kyytissä sieltä sunnuntaina. Eli hieman laatuaikaa isännän kanssa. Tosin laatuaika tahtoo suurimmaksi osaksi kulua siihen et isäntä on päivät töissä ja mä meen yöksi.

Tänään ei ole saanu aikaseksi paljon muuta ku kirjan luettua pian loppuun. Aamun on tuiskuttanu lunta, mutta siinä kolmen tienoossa uskalsi jo nenänsäki ulos pistää kun taivas olikin yllättäen pilvetön. Kova tuuli edelleen kuitenkin. Lapset oli tehny ison lumimajan katolta puotettuihin lumikasoihin. Sinneppä ei viima käynyt.

Eilettäin vietettiin kummipojan ristiäisiä. Ainoana kummina paikalla sain toimia sylikummina. Ja kyllä siinä tehtävää piisasikin. Päivänsankari kun ei liiemmin välitellyt koko touhusta. Ainoastaan virrenveisuun ajan oli ihan kiltisti hiljaa ja paikallaan. Kaiken maailman keinot sai käyttää että poika pysyi suht rauhallisena. Kasteessa poika sai nimekseen Peetu Aarre Henrik. Eikä ole nimetty Peetu Piiroisen mukaan, niinkuin kaikki erehtyvästi taisivat luulla. Nimi oli ilmeisesti päätetty jo ennen Piiroisen olympiahopeeta.

Kastemekkoa mummit ihaili joukolla. Yksi ei kai ollut millään uskoa että virkattu on. Arveli, että koneella ommeltu. Kai helma sen verran erikoiselta näytti. Oikein kunnon kuvaa sankarista mekkoineen ei saatu. Mutta jotain kumminkin. Ja kyllä slipoveri ja sukatkin tuntui olevan mieluinen lahja vauvalle.

Jospa se huomenna ois parempi ilma ku tänään ja pääsis hiihtelemään taas. Pitänee se kai lähtä kumminki tuota koiruutta juoksuttaan tuola ulukona.

Tänään ajeltiin lasten ja koiruuden kanssa pohjoseen. Aivan mahtava aurinkoinen ilma ollu koko päivän. Täällä n. -10 pakkasta. Nyt vaan aurinko laski nii mittari näytti jo seittemäätoista.

Ensimmäisen kerran tälle talvelle tuli käytyä suksillaki. Käytiin Mummon ja Kuopuksen kanssa hiihtämällä kattoo sitä huomenna kastettavaa sankaria. Pari kilometriä suuntaansa. Kuopus veteli eessä melekosta vauhtia. Onneksi käytiin Rovaniemeltä tullessa ostamassa vähän kevyempää hiihtovaatetta, olis mahtanu pojalla olla kuuma muuten hiihellä. Nyt takas tullessa oli jo vähä viliposampi keli.

Vauveli oli kovasti kasonnu. Ja isoveikkakin. Kastemekko kyllä mahtuu sentään päälle. Mä olen kuulemma ainoo kummi joka on paikalla. Meillä isäntähän jäi kotiin ku ois pitäny kahella autolla lähtä. No eipä siinä. Edustetaan sitte kerralla koko kummikatrasta.

Tyvär lähti heti tänne saavuttua kaverin tykö, joka on tullu jo eilen hiihtolomalle. Otti koirulinki matkaan ja menivät samalla morjestaan Ukkia. Saapa nähä koska soi puhelin et pitää lähtä hakemaan.

Käsitöitä en ottanu mukaan ihan tarkotuksella. Sain eilen viimetipassa vauvan sukat valamiiksi. Neki meinas olla niin pitkässä kuusessa valmistua että! Otin kuvaa koko kastepaketista, vaan laitan sit myöhemmin jahka oon kotona. Kortti oli tosi hieno, työkaverin tyttären tekemä.

Ei lopu tuo lumentulo, ei sitte millään! Alkaa jo pikkuhiljaa meikäläiselle riittämään. Eilettäin tulin töistä niin olipa sitten ystävällinen aurakuski kuskannu tienhaaran niin täyteen lunta, ettei pihalle ollu henkilöautolla asiaa. Siinä sitte adrenaliini kyllä kohosi ja sen pöllyissä raivon vallassa heiluttelin kolaa kun isäntäki saapu töistä. Illalla oli alaselkä sen oloinen, että jottain on tehty. Nakkasin kuussatasen buranan naamariin ja sepä auttoki hyvin.

No tänään sitte aamulla katottiin et taas vähä lunta satelee. (Yllätys, yllätys) Töistä tullessa oli TAAS aurattu tienhaaraan oikeen kunnon kasat. AARGHHH! Isäntä vaan naureskeli, mut mulla loppu kyl huumori siinä vaiheessa tyystin. Savu vaan nous korvista. Tekis mieli sanoo pari valittuu sanaa sille aurakuskille. Aikaisempina talvina on auran perästä tullu rattori pukkaamaan tienhaarat puhtaiksi. Vaan nytpä sitä ei oo sit näkyny vaik ois tarvinu. Alakaa tienhaarassaki, ja muuallaki, olemaan palteet jo nii isot ettei meikäläisen voimat riitä pukkaamaan lumia niien päälle.

Töissä on kiire viikko. Kolme päivää oon nyt perehyttäny toista ihmistä mun aiemmin tekemiin hommiin. Huomenna perehytys jatkuu toisen ihmisen kanssa. Perjantaina onkin sitten potilastyötä haastattelujen merkeissä. Sitte alakaaki hiihtoloma. Loma ja loma. Muuan päivä vapaata. Torstai yöksi pitää olla taas töissä. Plaah!

Lauantaina suunnataan kohti pohojosta. Sunnuntaina on ne kummipojan ristiäiset. Ai niin! Pitäs korttiki tehtailla. Ku ehtis. Huomenna menee töiden merkeissä ainaki aamuseittemästä iltakaheksaan ennenku on kotona. Saattaa sitä olla lauantaina meleko rättipoikki tän viikon jäläkeen.

Ruottista tilaamani karvalakki on valmis vihdoin viimein. Taitaa olla jo postissa matkalla mulle. Lakki oli tosi kaunis. Toivottavasti on myös sopiva.

Aurinkoista viikonloppua kaikille jo nyt!

Vihdoin viimein sain eilen nauhat kastemekkoon. Ja tässä se nyt on aivan täysin valmiina.

Nauhat on tummemmat ku alunperin ajattelin, mutta tää olikin hyvä väri. Alusmekko on nastoilla kiinni vyötäröstä, joten se on helppo irroittaa. Rusettiin ompelin myös nastan kiinnitystä varten. Mekolle tulee käyttöä heti maaliskuun alussa kun veljenpoika kastetaan. Pyysivät pukua lainaan ja tuleehan meistä kummejakin jälleen.

Kastelahjaksi olen sitten iltapuhteena kutonu Jussi-slipoverin. Ajattelin vielä sukat tehä kaveriksi, värit vaan toisinpäin. Eli valkoset ja vihree ruutu.

Lankana käytin Novita Woolia. Hihanteiden resorit piti tehä Nallella, kun Woolia oli vähänlaisesti. Ei olis ihan riittäny. Vihreetä jäi vielä joten täytyy käydä ostaa viel valkosta Woolia sukkiin. Slipoveri on vas. olalta auki, joten helppo pukea vauvalle. Napit ostin eilen paikallisesta käsityökaupasta samalla kun hain nauhatkin.

Ulkona on aivan mahtava aurinkoinen keli. Aamupäivällä aattelin, et oispa kiva lähtä käymään lenkillä. Pääsin sitten koirulin kanssa tuohon läheisen jängänlaitaan, niin melkistä jo siitä pyörähin takas ku olikin yllättävän kova ja kylmä viima. Päätin sitten kuitenkin uhmata luonnonvoimia, vaikka naamaa kipristelikin. Kävin jängän toisessa päässä mukin ja heittelin Rimsutille lelua. Takasin tullessa olikin sitten ihan mukava käveleskellä kun ei käyny viima enää kasvoihin.

Kotiin tultua kolasin tienlaidan puhtaaksi. Eilen kävi rattori taas pukkaamassa tietä ja tietysti jätti kasat tienlaitaan. :(  Sisälle tultua leivoin leivän uuniin, kun aamusella lämmitin leivinuunia. Sillä aikaa ku leipä paistu valmistelin Karjalan paistin uuniin ja tekasin valdelma-mansikka soppaa. NAM! Olikin hyvää. Tänään on siis tullu tehtyä vaikka ja mitä. Ja kello on vasta vähää vaille kaks.

Äiti tilasi Novita-lehden mun suosituksesta ja postilaatikkoon kolahti lahjana pitsikukkakehikko, mitä piti päästä kokeilemaan samointein.

Punaisen kukan tehin Novitan Rose Mohairista ja vihree on Nallen kukkaketoa. Ihan kätevä peli. Jossain Novita-lehessä oli huivi tehty näillä ja sit virkattu ne yhteen. Voi sellaista kokeilla. Näihin aattelin jotain heijastin juttuu tai sit kaunista nappia keskelle ja rintapieleen kiinni.

Käsitöitä oon harvakseltaan ehtiny tekemään. Kummilahjaksi veljen pojalle on syntymässä Jussi-mallilla slipoveri valkoisesta ja vaaleenvihreestä Nallesta. Takaosa on jo valmis ja etuosa n. puolivälissä. Ei ole pahemmin ehtiny kutomaan kun on pitäny niit ansiotöitäkin paiskia välillä. Toinen työ joka on kesken, on aiemmin jo aloittamani sytomyssy. Oon aatellu ehtii tehä sen valmiiksi ennen huhtikuuta. Turpavihkoonki oli Seijasisko luonu omat sytomyssy sivut, joihin tietenki liityin samointein. Oli siellä jo lähemmäs kakssataa kannattajaa. Paljonko lie tällä hetkellä.

Mutta… kotityöt oottelee, eikä ne tuu valamiiksi tässä istumalla.

Sain tänään valmiiksi jo eilen aloittamani tossukat. Nää tossut menee mun veljen vanhemmalle pojalle (1½ v.) karvakengän sisuskengiksi.

Valkoista Novitan Huopasta oli vajaa kerä varastossa, niin siitä sitten virkkailin tällaiset. Lanka riitti ihan justiinsa. Jääny ku päättelypätkät yli. Huovutin sitte tossut koneessa, mut niistä tuli liian pitkät, joten jatkoin huovutusta vielä käsin. Nyt on ainaki sopivan mittaset, eli n. 16 cm pohjamitaltaan. Kätköistä löytyi vaaleensinistä Novitan Isoveli-lankaa, jolla sitten virkkasin reunat siistiksi. Pinnan viimeistelyyn lainasin jälleen koiran karstaharjaa. Se on kyllä mainio vekotin tähän tarkotukseen. Pitäs ostaa käsitöihin ihan oma ja pikkuisen pienempi.

Nämä lähtee toivottavasti jo tällä viikolla postin mukaan pohjosen pakkasiin. On niitä pakkasia tosin kyllä tääläkin. Tänä aamuna mittari näytti - 22. Ja aurinkokin näyttää paistavan.

Nyt täytyy lähteä valmistautumaan töihin. Työrupeama alkaa taas ja voi tää bloggailu hieman hiljetä loppuviikoksi.

Tänään paistaakin ihanasti aurinko. Mittari näyttää -17. Eilettäin oli päivällä vaan -4 ja aurinko paistoi. Istuskelin hetken aikaa ulkoportailla auringossa ja kyllä! Räystäät kuului jo tippasevan. Kevät sieltä tulee. Ei onneksi nyt ole satanu lunta, ei viikolopun aikanakaan. Viimeviikollahan sitä kolattiin pihaa lähes joka ilta.

Lunta onkin mun mielestä jo ihan tarpeeksi. Tässä pihan lumipalteet. Ei oo tainnu olla ihan näin korkeita vielä tällä pihalla täs parin vuoden aikana mitä on asusteltu. Sehä on kyllä niin että lumi ei oo tänä talavena päässy oikeen painumaan ku on koko ajan ollu kunnolla pakkasta. Ihan tuo on höttyrää.

Viikonloppuna käytiin pohojosen reissulla. Kummipoika sai kasteessa nimen Seeti Eenok Petteri. Poika oli koko toimituksen ajan rauhallisesti, eikä ääntäkään päästäny. Vieraita oli aika paljon, tupa oli siis täynnä. Vieraille oli tarjolla ruoka ja kakkukahvit vielä päälle. Ruokana oli Huttu-ukon keitto. Poronkäristyslihaa, pottuja, vähän kasviksia, koskenlaskijaa ja kermaa. Nää oli ne pääraaka-aineet keitossa ja olihan hyvää. Ikinä ennen en oo moista nähny saati maistanu. NAM!

Veljenpoika käytiin tietysti myös kattomassa. Kovin oli vielä pikkunen rääpäle. Kovasti oli kuulemma jo vankistunu kuitenki. Sen kastetilaisuus on kai tuossa 6.3. Tulee kaksi kummilasta näin pienellä aikavälillä. Eri vuosillehan nuo on syntyneet kuitenkin.

Tullessa oli näin ihana ilma.

Puut ovat notkollaan lumen painosta. Tosi kaunista mettässä kun on niin paljo lunta. Tosin tällä perällä puut on varistelleet jo lumet pois.

Käsitöiden saralla on valmistunut pari korttia, jotka tehin viimeviikolla.

Toinen menikin ristiäissankarille ja toinen jäi vielä odottelemaan käyttöä.

Olen aloitellut toista sytomyssyäkin tekemään. Äitillä oli yks mun vanha Novita-lehti, mistä heti bongasin nätin Kotiväestä virkatun kesäpipon mallin, joka soveltuu tähän tarkoitukseen mainiosti. Värinä on tälläkertaa joulunpunainen. Kuva tulee jahka myssy valmistuu. Mutta nyt kotityöt kutsuu…